2015 vuoden alussa, itseasiassa jo vuoden 2014 lopusta alkaen, olin alkanut kiinnostumaan, kutsutaan häntä nyt vaikka Kaleviksi.
Meidät lisättiin samaan ryhmäkeskusteluun WhatsApissa, jonka kautta tutustuttiin enemmän. Kiinnostuin ehkä siksi, koska huomasin että hei, tää jätkä on aika viisas, ja kaiken sen läpän heiton ja muun lisäksi hän osaa ajatella ja keskustella syvällisesti.
Asiat eteni, tuli hiihtoloma, ja kokoonnuttiin porukalla kaverin luokse juomaan.
Aloittelujen jälkeen, tosin itse olin jo siinä vaiheessa aika hyvässä kunnossa, lähdettiin ulos.
Kävelin Kalevin kanssa käsikynkässä ja kerroin hänelle kuinka hyvännäköinen hän mun mielestä on. Tää jätkä hymyili ja sanoi/vastasi mulle jotain, mitä en enää sen illan jälkeen oo muistanut.
Illan aikana meinattiin suudella. Myöhemmin yöstä menin Kalevin kanssa kaverille yöksi. En saanut yöllä nukuttua, päässä pyöri niin paljon kaikkea.
Aamulla kun tää jätkä heräsi, esitin nukkuvaa, raotin silmiäni, katsoin salaa kun hän meni istumaan ikkunan ääreen ja katsoi ulos ja näytti miettivän asioita.
Meidät lisättiin samaan ryhmäkeskusteluun WhatsApissa, jonka kautta tutustuttiin enemmän. Kiinnostuin ehkä siksi, koska huomasin että hei, tää jätkä on aika viisas, ja kaiken sen läpän heiton ja muun lisäksi hän osaa ajatella ja keskustella syvällisesti.
Asiat eteni, tuli hiihtoloma, ja kokoonnuttiin porukalla kaverin luokse juomaan.
Aloittelujen jälkeen, tosin itse olin jo siinä vaiheessa aika hyvässä kunnossa, lähdettiin ulos.
Kävelin Kalevin kanssa käsikynkässä ja kerroin hänelle kuinka hyvännäköinen hän mun mielestä on. Tää jätkä hymyili ja sanoi/vastasi mulle jotain, mitä en enää sen illan jälkeen oo muistanut.
Illan aikana meinattiin suudella. Myöhemmin yöstä menin Kalevin kanssa kaverille yöksi. En saanut yöllä nukuttua, päässä pyöri niin paljon kaikkea.
Aamulla kun tää jätkä heräsi, esitin nukkuvaa, raotin silmiäni, katsoin salaa kun hän meni istumaan ikkunan ääreen ja katsoi ulos ja näytti miettivän asioita.
Sen loman jälkeen asiat lähti etenemään.
Kummatkin kertoi omista tunteistaan.
Kuitenkin ensisuudelman jälkeen mussa tapahtui jotain. Olin todella ahdistunut ja mua pelotti. Nää tunteet peittivät alleen mun tunteet Kalevia kohtaan. Typeryyksissäni sanoin ettei mulla ollut enää tunteita häntä kohtaan ja päätettiin jatkaa kavereina.
Luulisi että mun olo olisi ton jälkeen helpottunut.
Kävi päinvastoin. Masennuin, itkin aikalailla joka päivä. Mulla oli niin paha olo, tajusin mitä olin saattanut just menettää.
Jonkun ajan kuluttua Kalevi laittoi viestiä ja kysyi mun vointia.
Se välitti edelleen, sillä oli edelleen tunteita mua kohtaan.
Samoin kuin mulla, olin saanut siitä varmuuden, en päässyt yli siitä ajatuksesta että mä ja Kalevi tästä eteenpäin tultaisiin olemaan vain kavereita/ystäviä.
Alettiin juttelemaan enemmän.
Kerroin Kaleville, että mua pelottaa että menetän sen. Ehdotin että käytäisiin jossain kahdestaan. Hän suostui, ja me käytiinkin leffassa, kiertelemässä kauppakeskuksissa ja syömässä.
Illalla kun käveltiin pitkin katua, Kalevi sanoi ettei pari vuotta sitten ois ikinä arvannut et se olis nyt tässä.
Kysyin, missä se oli nyt.
Alettiin juttelemaan enemmän.
Kerroin Kaleville, että mua pelottaa että menetän sen. Ehdotin että käytäisiin jossain kahdestaan. Hän suostui, ja me käytiinkin leffassa, kiertelemässä kauppakeskuksissa ja syömässä.
Illalla kun käveltiin pitkin katua, Kalevi sanoi ettei pari vuotta sitten ois ikinä arvannut et se olis nyt tässä.
Kysyin, missä se oli nyt.
''Kävelemässä pitkin tätä katua, mun, kauniin ja hyvän ystävän kanssa'', Kalevi vastas.
Kalevissa on jotain sellasta, että mä en voi enkä halua pitää siltä asioita salassa, Joten, mä kerroin kaiken. Kerroin kuinka ahdistus yms oli ollut niin vahva, että se oli peittänyt alleen mun tunteet, kerroin kuinka mulla oli niin paha olla ilman sitä, ja ajatus sen menettämisestä sattui vietävästi. Kerroin, että mulla todellakin oli sitä kohtaan tunteita.
Meillä kummallakin oli toisiamme kohtaan.
Mutta tällä kertaa, päätettiin ettei hätiköidä. Tajuttiin että oltiin oltu yhdessä vaikka ei ees tunnettu toisiamme kunnolla. Suunnitelma oli tutustua toisiimme kunnolla, ja sitten, mikäli kumpikin sitä haluaa, seurustellaan.
Kalevissa on jotain sellasta, että mä en voi enkä halua pitää siltä asioita salassa, Joten, mä kerroin kaiken. Kerroin kuinka ahdistus yms oli ollut niin vahva, että se oli peittänyt alleen mun tunteet, kerroin kuinka mulla oli niin paha olla ilman sitä, ja ajatus sen menettämisestä sattui vietävästi. Kerroin, että mulla todellakin oli sitä kohtaan tunteita.
Meillä kummallakin oli toisiamme kohtaan.
Mutta tällä kertaa, päätettiin ettei hätiköidä. Tajuttiin että oltiin oltu yhdessä vaikka ei ees tunnettu toisiamme kunnolla. Suunnitelma oli tutustua toisiimme kunnolla, ja sitten, mikäli kumpikin sitä haluaa, seurustellaan.
Nähtiin ja juteltiin usein. Olin niin hämmästynyt siitä luottamuksen määrästä mikä mulla oli Kalevia kohtaan, Yleensä jos oon kertonut mm.sairastaneeni syömishäiriötä, oon kertonut sen vasta henkilölle kenet oon tuntenut monta vuotta.
Kalevissa oli sitä jotain, ja mä pystyin kertomaan sairastaneeni masennusta, syömishäiriötä, ja että oon kärsinyt välillä ahdistuneisuushäiriön oireista ja saanut ahdistuskohtauksia.
Opiskelupaikassa porukka yhdisti jo mut ja Kalevin pariskunnaksi, vaikka sanottiin olevamme vain ystäviä :D
Muutaman kuukauden päästä kävellessämme salilta kauppaan päin juteltiin ja sanoin omalta osaltani että mun puolesta voitais olla enemmänkin kuin vain ystäviä:3
Opiskelupaikassa porukka yhdisti jo mut ja Kalevin pariskunnaksi, vaikka sanottiin olevamme vain ystäviä :D
Muutaman kuukauden päästä kävellessämme salilta kauppaan päin juteltiin ja sanoin omalta osaltani että mun puolesta voitais olla enemmänkin kuin vain ystäviä:3
Kevät ja kesä 2015 olivat parhaimmat tähän mennessä.
Me vietettiin Kalevin kanssa paljon aikaa yhdessä, käytiin kahdestaan Tampereella, Turussa ja Helsingissä, Nähtiin salaa öisin, hölmöiltiin, itkettiin, naurettiin, rakastuttiin. Syvästi. Annettiin toisistamme toisillemme enemmän kuin mitä oltiin annettu muille aiemmissa suhteissa, entisille, exille.
Me vietettiin Kalevin kanssa paljon aikaa yhdessä, käytiin kahdestaan Tampereella, Turussa ja Helsingissä, Nähtiin salaa öisin, hölmöiltiin, itkettiin, naurettiin, rakastuttiin. Syvästi. Annettiin toisistamme toisillemme enemmän kuin mitä oltiin annettu muille aiemmissa suhteissa, entisille, exille.
En olisi voinut olla onnellisempi. Halusin uskoa, ja olin aika varma, että Kalevi olisi se mun ''one and only'', unelmieni prinssi. En ollut tavannut ketään, joka olisi ollut yhtä lähellä sanaa ''täydellinen'', kuin mitä Kalevi oli.
Kalevi tuli meille myöhässä. Oltiin sovittu että hän tulisi auttamaan mua pikkusisaruksien vahtimisessa. Sanailtiin siitä jonkun aikaa, ja myöhemmin lasten leikkiessä leikkihuoneessa me mentiin sängylle lepämään. Mä tärisin, mua jännitti ihan hirveästi. Mä tiesin rakastavani Kalevia. En vaan tiennyt mitä sanoa. Maattiin siinä ja katsottiin toisiamme silmiin. Mulla nousi vedet silmiin, ja hetken päästä näin kyyneleen Kalevin silmissä. Laskin pääni Kalevin rinnalle, ja hetken päästä kuiskasin ''Mä rakastan sua''.
Kalevi ei vastannut mitään. Nostin pääni ja sanoin uudelleen
''Mä rakastan sua''.
Riideltiin suht harvoin, mutta sillon kun riideltiin, se oli hauskaa :D
Ikävöin sitä joskus, Me huudettiin toisillemme, ja hetken päästä naurettiin, kun tajuttiin kuinka typerästä asiasta me riidellään, hetken päästä huudettiin uudestaan, ja sitten taas naurettiin jne.
Kerran riitelytilanteen jälkeen, maattiin sängyllä, olin edelleen hieman hiilenä, selkä Kaleviin päin. Oltiin hiljaa. Hetken päästä mä kuulin selkäni takaa
Kerran riitelytilanteen jälkeen, maattiin sängyllä, olin edelleen hieman hiilenä, selkä Kaleviin päin. Oltiin hiljaa. Hetken päästä mä kuulin selkäni takaa
''I love you''.En todellakaan osannut odottaa sitä. Käännyin Kalevia vasten, huokaisin ja sanoin ''You're an idiot''. Olin hetken hiljaa ja jatkoin ''if she tells you you're an idiot, you're a lucky man'', ja Kalevi hymyili;3
(Muutoin en olisi sanonut idiootiksi, mutta koska olin näyttänyt yllä olevan kuvan Kaleville aikaisemmin niin..)
Kalevi itseasiassa oli kertonut aiemmin rakastavansa mua, mutta ei ns. laskenut sitä.
Oltiin juhannuksena kotibileissä, oltiin kummatkin Kalevin kanssa humalassa. Suutuin Kaleville ja lähdin pois sen luota takaisin sisälle taloon. Mutta hän seurasikin mua. Lisäsin vauhtia, ensimmäistä kertaa oikeasti pelkäsin Kalevia. Katsoessani taakse näin hänen kasvoillaan ilmeen ''sä voit juosta niin pitkään ja kauas kuin vaan haluat, mutta mä saan sut vielä kiinni''.
Kävelin/juoksin pitkin taloa mutta lopulta Kalevi sai mut kiinni. Huudettiin toisillemme, ja lopulta tilanne päättyi siihen, kun Kalevi huusi mulle kurkku suorana ''ANNA MÄ NÄYTÄN ET MÄ RAKASTAN SUA!''. Menin sanattomaksi, uppouduin Kalevin syleilyyn ja suutelin häntä.